Gurun ja sikhin liitto on täynnä iloa ja onnea. Sitä ei voi kuvailla. Sikhi tuntee olonsa täysin kylläiseksi harjoittelemalla raskasta meditaatiota gurun siunaaman Naamin kanssa ja nauttimalla rakkauden eliksiiristä.
Unohtaen maalliset kerskaileet tiedosta, osallistumisesta, viisaudesta ja muista saavutuksista, harjoittaen uurasta Simrania, sikhi menettää tietoisuuden olemassaolostaan ja sulautuu hämmästyttävään hämmästyttävään tilaan.
Saavuttamalla korkean jumalallisen tilan ja tulemalla yhdeksi Herran kanssa, joka on alun ja jopa aikojen takana, sikhi menee alun ja lopun yli. Hänestä tulee käsittämätön, ja hänen ykseytensä vuoksi hänen laajuuttaan ei voida käsittää.
Tämä gurun ja sikhin liitto tekee sikhistä varmasti Jumalan itsensä kaltaisen. Tämä liitto saa hänet asumaan Hänen nimessään. Hän sanoo ikuisesti - Sinä! Sinä! Herra! Herra! ja hän valaisee Naamin majakan. (86)