Aivan kuten rohkea soturi menee taistelukentälle haarniskansa ja aseensa päällään luopuen kaikesta rakkaudestaan ja kiintymyksistään.
Taistelulaulujen inspiroivaa musiikkia kuunnellessa hän kukoistaa kuin kukka ja on onnellinen ja ylpeä nähdessään armeijan leviävän tummina pilvinä taivaalla.
Palvelee herraansa kuningasta, hän suorittaa velvollisuuksiaan ja kuolee tai jos hän on elossa, hän palaa kertomaan kaikista taistelukentän tapahtumista.
Samoin antaumuksen ja palvonnan polun kulkijasta tulee tietoisesti yhtä maailman herran kanssa. Hän joko vaikenee kokonaan tai laulaen ylistystä ja huutoa, pysyy hurmioituneena. (617)