Eläin syö vihreää ruohoa ja heinää. Häneltä puuttuu kaikki Herran sanan tuntemus. Puhukyvyttömyydestään johtuen antaa nektarimaista maitoa.
Ihminen syö ja nauttii monenlaisista ruoka-aineista kielellään, mutta hänestä tulee kiitettävä vain, jos hänen kielensä on makeutettu Herran nimen makeudella.
Ihmiselämän tarkoitus on turvautua Hänen Naamin mietiskelyyn. Mutta yksi, joka vailla Todellisen Gurun opetuksia, on pahin eläinlaji.
Se, joka on vailla todellisen gurun opetuksia, kaipaa ja vaeltelee etsiessään maallista nautintoa ja on vihainen niiden hankkimisesta. Hänen tilansa on kuin vaarallinen myrkyllinen käärme. (202)