Oi gurutietoinen ystäväni! kuin viisauskiveä, jonka kosketus muuttaa metallin kullaksi, missä on välähdys todellisesta gurusta, joka tekee ihmisestä ylimmän ja arvokkaan kuin kullan? Missä ovat nuo ihastuneet silmät ja suloiset korvaamattomat sanat?
Missä on tuo hymyilevä kasvot kauniilla hampailla, missä on tulisija ja koti ja hänen majesteettinen kävelynsä pelloilla ja puutarhoissa?
Missä on rauhan ja mukavuuden aarre? Hänen ylistyksensä laulamisen aarre Naamin ja banin (Gurun sävellyksiä) kautta. Missä on se ystävällisyyden ja hyväntahtoisuuden ilme, joka purjehtii lukemattomia harrastajia maallisen valtameren yli?
Missä on syventyminen Herraan Naamin harjoittamisen kautta, outo ja ihmeellinen tunne nauttia Herran nimen autuudesta ja missä on se seurakunta, joka on kokoontunut pyhien tosigurun jumalalliseen läsnäoloon, joka laulaa mahtavuuden ylistystä