Kun palvelijatar, joka toi rakkaan mieheni viestin, putosi jaloilleni ja rukoili, en ylimielisyydessäni edes katsonut häntä tai edes puhunut hänen kanssaan.
Ystäväni neuvoivat minua aina suloisin sanoin, mutta minulla oli tapana vastata heille ylpeästi ja lähettää heidät pois.
Sitten, kun rakas Herra itse tapasi tulla ja kutsua minua - Oi kulta! 0 rakas! Ennen olin hiljaa vain tunteakseni itseni tärkeäksi.
Ja nyt kun kärsin mieheni erotuskivuista, kukaan ei edes tule kysymään, missä tilassa elän. Seison rakkaani ovella itken ja itken. (575)