Oi ystävä! nähdessäni rakkaan kauniin muodon olin tullut tajuttomaksi. Nähdessään tuot säteilevät kasvot uudelleen sisäisessä minässäni, sisäinen tietoisuuteni on ankkuroitunut vakaaseen rauhaan.
Oi ystävä! kuullessani, jonka ambrosioineet sanat, korvani olivat menneet hurrauksiin, nyt kun samasta kielestä tulevat ambrosiiviset sanat saapuivat tietoisuuteeni, sisäinen minäni on syventynyt Hänen Naam Simraniinsa.
Rakas Herra rukoilee, jolle kieleni oli väsynyt, rukoilen lakkaamatta kutsuakseni sitä Herraa sydämeni vuoteelle.
Aivan kuten jonkin päihdyttävän aineen nauttiminen, kaikki tietoisuus ja tajunta menetetään (ihminen tulee tajuttomaksi), nyt kun sitä juodaan Naam Amritin muodossa, siitä on tullut sisäisen tietoisuuden väline. (666)