Jos uskomme näkevämme luonnon kauneuden silmiemme ansiosta, niin miksi sokea, jolla ei ole silmiä, voisi nauttia samasta spektaakkelista?
Jos uskomme puhuvamme suloisia sanoja kielemme takia, niin miksi mykkä ihminen ei voi puhua näitä sanoja kielellään?
Jos hyväksymme sen, että kuulemme makeaa musiikkia korvien takia, niin miksi kuuro ei voi kuulla sitä ehjänä?
Itse asiassa silmillä, kielellä ja korvilla ei ole omaa voimaa. Vain tietoisuuden liitto sanojen kanssa voi kuvata tai antaa meille mahdollisuuden nauttia siitä, mitä näemme, puhumme tai kuulemme. Tämä pätee myös sanoinkuvaamattoman Herran tuntemiseen. Tietoisuuden valtaaminen mukaan