Yksi Oankar, alkuenergia, joka toteutui jumalallisen opettajan armon kautta
Guru on kopio täydellisestä Brahamista, joka on ilmeinen ja tuhoutumaton.
Sana Gurun (eikä hänen ruumiinsa) transsendenttisesta Brahmista, joka asuu pyhässä seurakunnassa.
Sadhujen seura on totuuden asuinpaikka, jossa luodaan mahdollisuus rakastavaan antaumukseen.
Täällä kaikille neljälle varnalle saarnataan ja Gurun (Gurmat) viisaus tuodaan ihmisten eteen.
Vain täällä koskettamalla jalkoja ja muuttumalla jalkojen pölyksi gurmukhista tulee kurin tien seuraajia.
Tultuaan neutraaliksi toiveiden keskellä pyhän seurakunnan kautta ihmiset menevät mayan ulkopuolelle.
Gurun opetuslapsena oleminen on hyvin hienovaraista toimintaa ja se on kuin mauttoman kiven nuolemista.
Se on ohuempi kuin hiukset ja terävämpi kuin miekan terä.
Mikään ei ole sen vertaista nykyisyydessä, menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
Sikhismin talossa kaksinaisuus pyyhkiytyy pois ja tulee yhdeksi tuon yhden kanssa.
Ihminen unohtaa ajatuksen toisesta, kolmannesta, milloin ja miksi.
Hylkäämällä kaikki toiveet yksilö saa iloa yhden Herran toivosta.
Tie, joka johtaa gurun (Gurmat) hyväntahtoisen viisauden omaksumiseen, tunnetaan nimellä Gurmukh-tie.
Siinä opetetaan elämään Herran tahdon mukaan ja pohtimaan Gurun Sanaa.
Mestarin tahto tulee rakastetuksi ja kaikissa ajatuksissa läpäisee muodottoman Herran.
Koska rakkaus ja tuoksu eivät jää piiloon, Gurmukh ei myöskään jää piiloon ja saa itsensä kiireiseksi altruistisissa toimissa.
Hän imee itseensä uskon, tyytyväisyyden, hurmion ja taitavuuden ominaisuudet.
Gurmukh tuhoaa egon ja valloittaa sen.
Sikhi pitää itseään vieraana ja viettää elämänsä rakastavassa antaumuksessa.
He (sikhit) pysyvät tuntemattomina pettääkseen ja vetääkseen egon pois mielestään.
Heidän todellinen käytöksensä on kohdella itseään vieraina tässä maailmassa.
Gurmukhin tarkoitus on palvelu, ja Herra rakastaa vain sellaista toimintaa.
Yhdistämällä tietoisuuden Sanaan he uudistavat koko perheen (maailman muodossa).
Pyhän seurakunnan kautta heistä tulee puhtaita ja muodottomia ja vakiinnutetaan tasapainon viimeisessä vaiheessa.
Sytyttää korkeimman valon mielessään gurmukh pysyy imeytyneenä ylimmän transsin tilaan.
Kun hän omaksuu mielessään korkeimman todellisuuden (Herran), lyömätön melodia alkaa soida.
Tietoiseksi altruismista on nyt hänen sydämessään tunne Jumalan läsnäolosta kaikkialla.
Gurun opetusten innoittamana gurmukh saavuttaa pelottomuuden tilan.
Kurittaen itsensä pyhien seurassa eli menettää egonsa, hän muistaa Herraa yksimielisellä antaumuksella.
Tällä tavalla astuessaan tästä maailmasta henkiseen maailmaan hän lopulta vakiinnuttaa itsensä todelliseen luontoonsa.
Kuten myös heijastus peilistä. Hän näkee maailmassa itsensä.
Tuo täydellinen Herra on olemassa kaikissa minäissä; tietämätön yksilö etsii Häntä ulkopuolelta, kun kuu näkee oman heijastuksensa vedessä ja tuntee olevansa siellä.
Herra itse on siellä maidossa, lehmässä ja gheessä.
Tuoksun ottaminen kukista Hän itse on niiden maku.
Hänen oma ilmiönsä on siellä puussa, tulessa, vedessä, maassa ja lumessa.
Täydellinen Herra asuu kaikissa minäissä ja harvinainen gurmukh visualisoi hänet.
Harvinainen on gurmukh, joka keskittyy Guruun ja saavuttaa jumalallisen näön.
Hän on kultaseppä, jolla on kyky testata sekä pitää jalokiviä hyveiden joukossa.
Hänen mielensä tulee puhtaaksi kuin rubiini ja hän pysyy uppoutuneena pyhään seurakuntaan.
Hänen mielensä tulee puhtaaksi kuin rubiini ja hän pysyy uppoutuneena pyhään seurakuntaan.
Hän on kuollut ollessaan elossa eli hän kääntää kasvonsa pahalta.
Täysin sulautuessaan korkeimpaan valoon hän ymmärtää itsensä sekä Herran.
Musiikista ja (sanan) äänestä innostunut gurun oppilas tulee täynnä rauhallisia ominaisuuksia.
Hänen tietoisuutensa sulautuu Sanaan ja hänen mielensä vakiintuu lyömättömään melodiaan.
Guru soittaa saarnan instrumentilla, jota kuuntelemalla mieli pukee korkeimman tasapainotilan vaatteita (tanssiakseen Herran edessä).
Guru-sikhit, jotka virittyvät opetusvälineeseen, osoittautuvat lopulta Guru-sanan pelaajaksi.
Nyt kaikkitietävä Herra ymmärtää eron tuskansa.
Opetuslapsi muuttuu Guruksi ja guru opetuslapseksi samalla tavalla, koska itse asiassa timanttileikkuri on myös timantti.
Gurmukhin mahtavuus on se, että hän on viisasten kivi, joka tekee jokaisesta viisasten kiven.
Kun timantti leikkaa timanttia, gurmukhin valo sulautuu korkeimpaan valoon.
Hänen tietoisuutensa on virittynyt Sanaan, kun pelaajan mieli imeytyy soittimeen.
Nyt opetuslapsesta ja Gurusta tulee identtinen. Ne muuttuvat yhdeksi ja sulautuvat toisiinsa.
Ihmisestä syntyi ihminen (Guru Nanakista Guru Angadiin) ja hänestä tuli ylivoimainen ihminen.
Ylittäessään maailman yhdellä hyppyllä hän sulautui synnynnäiseen tietoon.
Hän, joka näkee todellisen gurun, on nähnyt Herran.
Laittamalla tietoisuutensa Sanaan, hän keskittyy itseensä.
Gurun lootusjalkojen tuoksusta nauttien hän muuttaa itsensä sandaaliksi.
Maistaessaan lootusjalkojen nektaria hän menee erityiseen ihmeelliseen (supertietoisuuden) tilaan.
Nyt sopusoinnussa Gurmatin, gurun viisauden kanssa, hän stabiloi mielen yli muotojen ja hahmojen rajojen.
Saavuttuaan pyhän seurakunnan, totuuden asuinpaikan, hänestä tulee kuin tuo huomaamaton ja sanoinkuvaamaton Herra
Se, joka näkee silmien sisältä, on itse asiassa nähtävissä myös ulkopuolella.
Häntä kuvataan sanoilla ja Hän on valaistu tietoisuudessa.
Gurun lootusjalkojen tuoksuksi mieli, josta tulee musta mehiläinen, nauttii nautinnosta.
Mitä tahansa pyhässä seurakunnassa saavutetaan, hän ei pääse pois siitä.
Laittamalla mielen gurun opetuksiin, mieli itse muuttuu gurun viisauden mukaan.
Todellinen Guru on sen transsendenttisen Brahmin muoto, joka on kaikkien ominaisuuksiensa yläpuolella.
Hän näkee silmissä ja hengittää sieraimessa.
Hän on tietoisuus korvissa ja maku kielessä.
Käsillä Hän työskentelee ja tulee matkatoveriksi polulla.
Gurmukh on saavuttanut mielihyvän hedelmän, kun hän on kierteittänyt Sanaa tietoisuudella.
Mikä tahansa harvinainen gurmukh pysyy poissa mayan vaikutuksista.
Pyhä seurakunta on sandaalipuu, jolle kuka tahansa saa sandaalin
Miten ilmenemättömän dynaamisuus tunnetaan?
Kuinka tarina tuosta sanoinkuvaamattomasta Herrasta voidaan kertoa?
Hän on ihmeellinen itseensä.
Ihmeellisen oivalluksen absorboijat innostuvat.
Vedat eivät myöskään ymmärrä tätä mysteeriä ja edes Sesanag (mytologinen käärme, jolla on tuhat huppua) ei voi tietää sen rajoja.
Vahigurua, Jumalaa, ylistetään lausumalla Guru Gurbanin Sanaa.
Kuten linja-auto moottoritiellä kulkee syrjäisten teiden läpi,
Pyhässä seurakunnassa pysytään jatkuvasti Herran jumalallisessa määräyksessä (hukam) ja tahdossa.
Viisas pitää rahat ennallaan kotonaan
Ja syvä valtameri ei jätä yleistä luonnettaan;
Kun ruoho tallataan jalkojen alle,
Kuten tämä (maan) majatalo on Manasarovar ja gurun opetuslapset ovat joutsenia
Kuka kirtanin muodossa, laulaen pyhiä virsiä, syö gurun sanan helmiä.
Kun sandaalipuu yrittää piiloutua metsään (mutta ei voi pysyä piilossa),
Viisaskivi, joka on identtinen tavallisten vuoristokivien kanssa, viettää aikansa piilossa.
Seitsemän merta ovat ilmeisiä, mutta Manasarovar pysyy näkymättömänä tavallisille silmille.
Kuten parijat, toiveiden täyttävä puu, pysyy myös näkymättömänä;
Kamaddhenu, toiveita täyttävä lehmä, elää myös tässä maailmassa, mutta ei koskaan huomaa itseään.
Samoin miksi niiden, jotka ovat omaksuneet todellisen gurun opetukset, pitäisi sisällyttää itsensä mihinkään laskelmaan.
(Salisai = ota. Sarisai = yhteenveto.)
Silmät ovat kaksi, mutta he näkevät yhden (Herran).
Korvat ovat kaksi, mutta ne tuovat esiin yhden tajunnan.
Joella on kaksi rantaa, mutta ne ovat yksi vesiliitoksen kautta eivätkä ole erillisiä.
Guru ja opetuslapsi ovat kaksi identiteettiä, mutta yksi shabad, Sana tunkeutuu molempien läpi.
Kun Guru on opetuslapsi ja opetuslapsi Guru, joka voi saada toisen ymmärtämään.
Ensin Guru, joka laittaa opetuslapsen istumaan hänen jalkojensa lähellä, saarnaa hänelle.
Kun hän kertoo hänelle pyhän seurakunnan ja dharman asuinpaikan erosta, hänet pannaan (ihmiskunnan) palvelukseen.
Herran palvelijat juhlivat vuosipäiviä palvelemalla rakastavalla antaumuksella.
Virittämällä tietoisuus Sanaan, laulun kautta, kohtaa totuus.
Gurmukh kulkee Totuuden polkua; harjoittamalla Totuutta hän ylittää Maailman valtameren.
Siten totuudenmukainen saa totuuden ja saamalla sen ego pyyhitään pois.
Pää on korkealla ja jalat matalalla, mutta silti pää kumartuu jalkoihin.
Jalat kantavat suun, silmien, nenän, korvien, käsien ja koko kehon taakkaa.
Sitten, jättäen sivuun kaikki kehon elimet, vain niitä (jalkoja) palvotaan.
He menevät päivittäin pyhään seurakuntaan Gurun suojissa.
Sitten he juoksevat altruististen töiden perässä ja suorittavat työn mahdollisimman hyvin.
Valitettavasti! Oliko se niin, että minun ihostani tehtyjä kenkiä käyttivät gurun sikhit.
Jokainen, joka saa pölyn tällaisten ihmisten jaloista (joilla on korkeampia hyveitä), on onnekas ja siunattu.
Koska maa on pidättymättömyyden, dharman ja nöyryyden ruumiillistuma,
Se jää jalkojen alle ja tämä nöyryys on totta eikä valhetta.
Joku rakentaa sille jumalan temppelin ja jotkut keräävät sen päälle roskakasoja.
Mitä tahansa kylvetään, se saadaan sen mukaan, onko se mangoa vai lasuria, tahmeaa hedelmää.
Vaikka gurmukit ovat kuolleet elämässä eli poistavat egon itsestään, he liittyvät gurmukhiin pyhään seurakuntaan.
Niistä tulee pyhien miesten jalkojen tomu, joka tallataan jalkojen alle.
Kun vesi virtaa alas ja vie mukanaan jokaisen, joka sen kohtaa (ja tekee siitä myös nöyryyttä),
Kaikki väriaineet sekoittuvat veteen ja siitä tulee yksi jokaisen värin kanssa;
Egon pyyhkiminen tekee altruistisia tekoja;
Se ei upota puuta, vaan saa raudan uimaan sen mukana;
Se lisää vaurautta, kun sataa sadekaudella.
Samoin pyhät pyhät kuolevat elämässä eli poistavat egonsa, tehden heidän tulemisestaan maailmaan hedelmällistä.
Jalat ylöspäin ja pää alaspäin, puu juurtuu ja seisoo liikkumattomana.
Se kestää vettä, kylmää ja auringonpaistetta, mutta ei käännä kasvojaan itsekuolemasta.
Sellainen puu on siunattu ja tulee täynnä hedelmiä.
Kivettäessä se tuottaa hedelmää eikä sekoitu edes sahan alla.
Jumalattomat tekevät edelleen pahoja tekoja, kun taas lempeät ovat kiireisiä hyvissä toimissa.
Harvoin maailmassa on ihmisiä, jotka pyhällä sydämellään tekevät hyvää pahalle.
Tavallisia ihmisiä huijaa aika eli he muuttuvat ajan mukaan, mutta pyhät miehet onnistuvat huijaamaan aikaa eli jäävät vapaiksi ajan vaikutuksesta.
Opetuslapsi, joka jää kuolleeksi (toiveiden ja halujen joukossa), astuu lopulta gurun hautaan, eli hän muuttaa itsensä Guruksi.
Hän sulattaa tietoisuutensa Sanaan ja menettää egonsa.
Hyväksyessään ruumiin maan muodossa lepopaikaksi hän levittää mielen mattoa sen päälle.
Vaikka hänet tallattaisiin jalkojen alle, hän käyttäytyy gurun opetusten mukaan.
Kun hänestä tulee rakastava omistautuminen, hän nöyrtyy ja vakauttaa mielensä.
Hän itse liikkuu kohti pyhää seurakuntaa ja Herran armo sataa häntä.