Yksi Oankar, alkuenergia, joka toteutui jumalallisen opettajan armon kautta
Vaar neljä
Oankar muuttuu muodoiksi loi ilmaa, vettä ja tulta.
Sitten hän erotti maan ja taivaan kahden auringon ja kuun liekin niiden väliin.
Elämän neljän kaivoksen luomista edelleen Hän loi kahdeksankymmentäneljä lakkia lajeja ja niiden eläinkulmia.
Jokaisessa lajissa syntyy edelleen lukemattomia olentoja.
Niiden joukossa ihmissyntyminen on harvinainen. Ihmisen pitäisi tässä syntymässä vapauttaa itsensä antautumalla Gurulle.
Täytyy mennä pyhään seurakuntaan; tietoisuus tulisi sulauttaa gurun sanaan ja viljellä vain rakastavaa antaumusta, tulee sitoutua seuraamaan gurun osoittamaa polkua.
Miehestä tulee altruistiksi tullessaan gurun rakas.
Maapallo on vaatimattomin, ja välttelevä ego on luja ja vakaa.
Se on syvästi juurtunut lujuuteen, dharmaan ja tyytyväisyyteen, ja se pysyy rauhallisena jalkojen alla.
Koskien pyhien pyhiä jalkoja, se on aiemmin puolen pennin arvoinen, nyt tulee lakan arvoinen.
Rakkauden sateessa maa kyllästyy ilosta.
Ainoastaan nöyrät saavat kunnian ja maan koristeeksi, Herran rakkauden maljaa heilutellen kyllästyy.
Kirkkaan kasviston, makeiden ja karvaiden makujen ja maan päällä olevien värien joukossa niittää mitä tahansa.
Gurmukhit (nöyryydessään kuin maa) saavat ilon hedelmiä.
Ihmiskeho on kuin tuhka, mutta siinä kieli on ihailtava (hyötyensä vuoksi).
Silmät näkevät muotoja ja värejä ja korvat huolehtivat äänistä - musikaalisista ja muista.
Nenä on hajun asuinpaikka, ja näin ollen kaikki nämä viisi (kehon) kuriiria jäävät nauttimaan näistä nautinnoista (ja muuttuvat turhiksi).
Näiden kaikkien joukossa jalat on sijoitettu alimmalle tasolle ja he kieltävät egon onnekkaita.
Todellinen Guru antaa hoitoa poistaa egon sairauden.
Gurun todelliset opetuslapset koskettavat jalkoja ja kumartavat ja noudattavat gurun ohjeita.
Hän, joka tulee nöyräksi ja kuolee kaikille haluille, on todellinen opetuslapsi.
Pienintä sormea kunnioitetaan ja koristellaan saamalla se kantamaan sormusta.
Pilven pisara on pieni, mutta sama, mutta kuoren suuhun joutumisesta tulee helmiä.
Sahramin kasvi (Messua ferria) on pieni, mutta se koristaa otsaa vihkimismerkin muodossa.
Viisaskivi on pieni, mutta se muuttaa kahdeksankymmenen metallin seoksen kullaksi.
Pienen käärmeen päässä on jalokivi, jota ihmiset näkevät ihmeissään.
Elohopeasta valmistetaan eliksiiri, joka on korvaamaton.
Ne, jotka välttelevät egoa, eivät koskaan anna tulla huomatuksi.
On pohdinnan arvoinen asia, kuinka tuli on kuumaa ja vesi kylmää.
Tuli saastuttaa rakennuksen savullaan ja vesi puhdistaa sen. Tämä tosiasia vaatii gurun ohjausta.
Tulen perheessä ja dynastiassa on lamppu, ja veteen kuuluu suurempi lootussuku.
Tämä tiedetään kaikkialla maailmassa, että koi rakastaa tulta (ja palaa) ja musta mehiläinen rakastaa lootusta (ja lepää siinä).
Tulen liekki nousee ja käyttäytyy kuin egoisti.
Vesi menee matalalle tasolle ja sillä on altruismin ominaisuuksia.
Guru rakastaa häntä, joka on luonteeltaan nöyrä.
Miksi madder on nopea väri ja saflori väliaikaista.
Madderin juuret leviävät maahan, se tuodaan ensin esiin ja pannaan kuoppaan ja jylläätään puisilla survinilla.
Sitten se murskataan raskaaksi myllyksi.
Se kärsii edelleen vedessä keittämisen ja koristelun tuskasta ja sitten se vain koristaa (nopealla värillä) rakkaan vaatteita.
Saflori nousee piikin Carthamus tinctorian yläosasta ja antaa syvän värinsä.
Lisäämällä siihen hapan, vaatteet värjätään ja ne pysyvät värjättyinä vain muutaman päivän.
Alhainen syntynyt voittaa lopulta ja niin sanottu korkealla oleva kukistuu.
Pienestä muurahaisesta tulee bhringi (eräänlainen suriseva mehiläinen) olemalla sen seurassa.
Ilmeisesti hämähäkki näyttää pieneltä, mutta se tuo esiin ja nielee (satoja metrejä) lankaa.
Mehiläinen on pieni, mutta sen makeaa hunajaa myyvät kauppiaat.
Silkkiäistoukka on pieni, mutta sen kuiduista valmistettuja vaatteita käytetään ja tarjotaan häiden ja muiden seremonioiden yhteydessä.
Joogit, jotka laittavat pienen taikapallon suuhunsa, muuttuvat näkymättömiksi ja menevät kaukaisiin paikkoihin huomaamatta.
Kuninkaat ja keisarit käyttävät pieniä helmiä ja jalokiviä.
Lisäksi juustomassa valmistetaan sekoittamalla pieni määrä juoksetetta maitoon (ja näin saadaan voita).
Ruoho tallataan jalkojen alle, mutta köyhä ei koskaan valita.
Lehmä ruohoa syödessään pysyy epäitsekkäänä ja antaa maitoa köyhille.
Maidosta valmistetaan rahkaa ja sitten rahkasta voi ja herkullinen voi-maito jne.
Sillä voilla (ghee) suoritetaan homeja, yajnoja ja muita sosiaalisia ja uskonnollisia rituaaleja.
Dharma mytologisen härän muodossa kantaa kärsivällisesti maan taakkaa.
Jokainen vasikka tuottaa tuhansia vasikoita kaikissa maissa.
Yhdellä ruohonkorvalla on ääretön ulottuvuus eli nöyryydestä tulee koko maailman perusta.
Pienet seesaminsiemenet itäivät ja se pysyi matalana ja sai itsensä mainitsematta missään.
Kun kyse oli kukkien seurasta, se, joka aiemmin oli vailla tuoksua, tulee nyt tuoksuvaksi.
Kun se kukkien kanssa murskattiin murskaimessa, siitä tuli hajusteöljyä.
Jumala, epäpuhtaiden puhdistaja, suoritti niin ihmeellisen teon, että tuo tuoksuva öljy antoi kuninkaalle iloa, kun se lähetettiin hänen päähänsä.
Kun se poltettiin lampussa, sitä alettiin kutsua kuldipakiksi, dynastian lampuksi, joka sytytettiin yleensä suorittamaan ihmisen viimeisiä riittejä.
Lampusta collyriumiksi se sulautui silmissä.
Siitä tuli hieno, mutta ei koskaan antanut itseään kutsua sellaiseksi.
Puuvillansiemen sekoittui pölyyn.
Juuri tuosta siemenestä syntyi puuvillakasvi, jolla pallot hymyilivät esteettömästi.
Puuvilla on poistettu siementenpoistokoneella ja karstauksen jälkeen.
Rullaa tehden ja kehräämällä siitä tehtiin lanka.
Sitten se loimen ja vatteen kautta kudottiin ja kärsi värjäytymistä kiehuvassa padassa.
Sakset leikkasivat sen ja ommeltiin neulan ja langan avulla.
Näin siitä tuli kangas, keino peittää toisten alastomuutta.
Granaattiomenan siemen sulautuu pölyksi muuttumalla pölyksi.
Samaa vihertymistä koristavat syvän punaiset kukat.
Puussa kasvaa tuhansia hedelmiä, joista jokainen on herkullisempi kuin toinen.
Jokaisessa hedelmässä on tuhansia yhden siemenen tuottamia siemeniä.
Koska tuossa puussa ei ole pulaa hedelmistä, gurmukhilla ei ole koskaan vaikeuksia ymmärtää nektarin hedelmien herkkuja.
Hedelmien poimimisen myötä puu kerta toisensa jälkeen nauruun purskahtelee lisää hedelmiä.
Näin suuri Guru opettaa nöyryyden tietä.
Hiekkapöly, johon kultaa jää sekoitettuna, säilytetään kemikaalissa.
Sitten pesun jälkeen siitä otetaan pois kultahiukkaset, jotka painavat milligrammoista grammiin ja enemmän.
Sitten upokkaan se sulatetaan ja kultasepän iloksi muunnetaan kokkareiksi.
Hän tekee siitä lehtiä ja pesee sen mielellään kemikaaleilla.
Sitten puhtaaksi kullaksi muutettuna siitä tulee ketterä ja koetinkoe arvoinen.
Nyt rahapajassa se on valettu kolikoksi ja pysyy iloisena alasimen päällä jopa vasaran vetojen alla.
Sitten siitä tulee puhdasta muharia, kultakolikkoa, ja se talletetaan aarrekammioon, eli kultaan, joka oli pölyhiukkasissa nöyryyden vuoksi, lopulta osoittautuu aarretalon kolikoksi.
Pölyyn sekoitettuna unikonsiemenestä tulee yksi pölyn kanssa.
Kun siitä tulee ihana unikkokasvi, se kukkii kirjavin kukin.
Sen kukannuput kilpailevat keskenään näyttääkseen kauniilta.
Ensin unikko kärsii pitkällä piikkikärjellä, mutta sen jälkeen pyöreäksi muuttuva saa kuomun muodon.
Viipaloituna se vuotaa veren väristä mehuaan.
Sitten juhlissa, siitä tulee rakkauden kuppi, siitä tulee syy yhtymään bhogiin, nautintoon ja joogaan.
Sen addiktit tulevat juhliin siemailemaan sitä.
Täysi mehu (sokeriruoko) on maukasta ja puhui tai ei, se on molemmissa olosuhteissa makea.
Se ei kuuntele mitä sanotaan eikä näe näkyvää, eli sokeriruokopellolla ei voi kuunnella toista eikä ihminen ole siinä näkyvissä.
Kun siemenen muodossa sokeriruo'on solmut laitetaan maahan, ne itävät.
Yhdestä sokeriruo'osta kasvaa monta kasvia, jokainen ihana ylhäältä alas.
Se murskataan kahden sylinterimäisen telan välissä makean mehun vuoksi.
Arvokkaat ihmiset käyttävät sitä lupaavina päivinä, kun taas myös jumalattomat käyttävät sitä (valmistamalla siitä viiniä jne.) ja menehtyvät.
Ne, jotka viljelivät sokeriruo'on luonnetta, ts. eivät vuoda makeutta vaikka vaarassa ovatkin, ovat todellakin vankkumattomia persoonia.
Ihana pilvipisara putoaa taivaalta ja sen egoa lieventäen menee meressä olevan simpukan suuhun.
Kuori, sulkee suunsa, sukeltaa heti alas ja piiloutuu alamaailmaan.
Heti kun siema ottaa pisaran suuhunsa, se menee ja piilottaa sen reikään (kiven tuella tms.).
Sukeltaja tarttuu siihen ja se myös sallii itsensä jäädä kiinni altruistisen tajun myymiseksi.
Hyväntekeväisyyden hallitsemana se murtuu kiveen.
Tietäen hyvin tai tietämättään se antaa ilmaisen lahjan eikä koskaan tee parannusta.
Jokainen harvinainen saa niin siunatun elämän.
Timanttiporalla timantin pala leikataan asteittain eli Guru Sanan timanttiterällä mieletimantti lävistetään.
(rakkauden langalla) valmistetaan kaunis timanttinauha.
Pyhässä seurakunnassa, kun tietoisuus yhdistyy Sanaan ja ego vältetään, mieli rauhoittuu.
Mielen voittamiseksi tulee luovuttaa se (gurulle) ja omaksua gurmukhien hyveet, guruihin suuntautuneita.
Hänen pitäisi kaatua pyhien jaloille, koska edes toivova lehmä (Kamadhenu) ei ole yhtä suuri kuin pyhien jalkojen tomu.
Tämä teko on vain mauttoman kiven nuolemista, vaikka makeiden mehujen lukemattomia makuja tavoittelee.
Harvinainen on sikhi, joka kuuntelee (ja hyväksyy) gurun opetuksia.
Kuunnellessaan gurun opetuksia, sikhistä tulee sisäisesti viisas, vaikka hän näyttääkin yksinkertaiselta.
Hän täysin huolella pitää tietoisuutensa virittyneenä Sanaan eikä kuuntele mitään muuta kuin Gurun sanoja.
Hän näkee todellisen gurun ja tuntee olevansa sokea ja kuuro ilman pyhien seuraa.
Gurun sana, jonka hän vastaanottaa, on Vahiguru, ihmeellinen Herra, ja pysyy hiljaa uppoutuneena iloon.
Hän kumartuu jalkojensa päälle ja muuttuu (nöyräksi) kuin tomu jalkojen (Herran) nektaria.
Hän pysyy mukana kuin musta mehiläinen (gurun) lootusjaloissa ja näin ollen eläminen tässä maailmanmeressä pysyy tahrattomana (sen vedestä ja pölystä).
Hänen elämänsä on vapautuneen elämän aikana maan päällä, eli hän on jivanmukt'.
Valmistettaessa vispilä jopa oman pään hiuksista (gurmukh) tulee heiluttaa sitä pyhien jaloissa eli hänen tulee olla äärimmäisen nöyrä.
Pyhiinvaelluspaikassa kylpeessään hänen tulisi pestä gurun jalat rakkauden kyyneleillä.
Mustasta hänen hiuksensa voivat muuttua harmaiksi, mutta silloin hänen tulisi vaalia sydämessään Herran vertauskuvaa (rakkaus) ottaen huomioon aikansa lähteä (tästä maailmasta).
Kun joku putoaa gurun jalkojen juureen, itse pölyytyy, eli poistaa egon kokonaan mielestään, silloin todellinen Guru myös siunaa ja velvoittaa häntä.
Hänen tulisi tulla joutseneksi ja jättää varisen musta viisaus ja hänen tulee itse suorittaa ja saada muut suorittamaan helmiäismäisiä korvaamattomia tekoja.
Gurun opetukset ovat hienovaraisempia kuin itse hiukset; sikhien tulee aina seurata heitä.
Gurun sikhit kulkevat maailman valtameren yli rakkautta täynnä olevan kuppinsa ansiosta.
Viikuna on siinä elävän hyönteisen kosmos.
Mutta puussa kasvaa miljoonia hedelmiä, jotka lisääntyvät edelleen lukemattomina määrinä.
Puutarhoissa on lukemattomia puita, ja samoin on miljoonia puutarhoja maailmassa.
Yhdessä Jumalan pienessä hiuksessa on miljoonia universumeja.
Jos sellainen Jumala saa armonsa, vain silloin gurmukh voi nauttia pyhän seurakunnan ilosta.
Vasta sitten jaloilleen putoamalla ja tomuksi muuttuva nöyrä voi muotoilla itsensä Herran jumalallisen Tahdon (hukam) mukaan.
Vasta kun ego on pyyhitty pois, tämä tosiasia ymmärretään ja tunnistetaan.
Pysyi näkymättömänä kaksi päivää, kolmantena päivänä kuu näkyy pienessä koossa.
Sen oletetaan koristavan Mahesan otsaa, ja ihmiset kumartavat sitä yhä uudelleen.
Kun se on saavuttanut kaikki kuusitoista vaihetta eli täysikuun yönä, se alkaa pienentyä ja saavuttaa jälleen ensimmäisen päivän aseman. Ihmiset kumartavat nyt sen edessä.
Säteet ripottelevat nektaria, ja se kastelee kaikkia janoisia puita ja peltoja.
Rauha, tyytyväisyys ja viileä, nämä korvaamattomat jalokivet ovat sen lahjoittamia.
Pimeässä se levittää valoa ja tarjoaa meditaatiolangan chakorille, punajalkaiselle peltopyylle.
Vain pyyhkimällä egonsa siitä tulee korvaamaton jalokivi.
Tulemalla vain nöyräksi Dhru saattoi nähdä Herran.
Jumala, joka oli kiintymys palvojia kohtaan, myös syleili häntä ja egoton Dhruv saavutti korkeimman kunnian.
Tässä kuolevaisessa maailmassa hänelle annettiin vapautus ja sitten hänelle annettiin vakaa paikka taivaalla.
Kuu, aurinko ja kaikki kolmekymmentäkolme miljoonaa enkeleitä kiertävät ja pyörivät hänen ympärillään.
Hänen loistokkuutensa on kuvattu selkeästi vedoissa ja puranoissa.
Tarina tuosta ilmestymättömästä Herrasta on äärimmäisen mystinen, sanoinkuvaamaton ja kaikkien ajatusten ulkopuolella.
Vain gurmukit voivat nähdä Häntä.