Jaitsree, yhdeksäs Mehl:
Oi rakas Herra, ole kiltti, pelasta kunniani!
Kuoleman pelko on astunut sydämeeni; Pidän kiinni pyhäkkösi suojasta, oi Herra, armon valtameri. ||1||Tauko||
Olen suuri syntinen, typerä ja ahne; mutta nyt olen vihdoin kyllästynyt tekemään syntejä.
En voi unohtaa kuoleman pelkoa; tämä ahdistus kuluttaa kehoni. ||1||
Olen yrittänyt vapauttaa itseäni, juosten ympäriinsä kymmeneen suuntaan.
Puhdas, tahraton Herra asuu syvällä sydämessäni, mutta en ymmärrä Hänen mysteerinsä salaisuutta. ||2||
Minulla ei ole ansioita, enkä tiedä mitään meditaatiosta tai ankaruudesta; mitä minun pitäisi nyt tehdä?
Oi Nanak, olen uupunut; Etsin turvaa pyhäkkösi; Oi Jumala, siunaa minua pelottomuuden lahjalla. ||3||2||
Otsikko: | Raag Jaithsree |
---|---|
Kirjoittaja: | Guru Tegh Bahadur Ji |
Sivu: | 703 |
Rivin numero: | 2 - 6 |
Jaitsiri välittää sydämellisen tunteen siitä, ettei voi elää ilman ketään. Sen mieliala on huolissaan riippuvuuden tunteista ja ylivoimaisesta tunteesta epätoivoisesti tavoittaakseen ollakseen kyseisen henkilön kanssa.